Eriikka Maalismaa

Laatikon ulkopuolelta. Näihin kahteen sanaan voisi tiivistää Eriikka Maalismaan taiteilijapersoonan, ellei moinen typistys tekisi vääryyttä hänen kliseitä karsastavalle elämänfilosofialleen. Monen konserttiviulistin tapaan Maalismaakin on käynyt konservatiivisen soittajakoulutuksen ja työskennellyt vankkoja perinteitä vaalivissa yhteisöissä, mutta ilman kokemuksiaan klassisen musiikin elämänrytmistä ja traditioista, hänestä tuskin olisi kasvanut se taiteilija, joka nykyään pystyy esiintymään laatikon reunojen kummallakin puolella yhtä luontevasti.

”Intohimonani on olla oikea taiteilija, etten koskaan olisi vain aivoton soittokone. Sitä en voisi sietää. Unelmani on säilyttää innostus, hämmästys ja huumori musiikintekemisessä eläkepäiviini saakka”, Maalismaa sanoo.

Maalismaa aloitti musiikin harrastamisen kuusivuotiaana, muistaakseen äitinsä ja musiikkiopiston valitsemana. Esiintymistä hän harrasti myös teatterin muodossa, mutta teinivuosina oli tehtävä raskas valinta taitelijaroolien välillä, ja sillä kertaa viulu vei voiton. Kipinä lavalle ei hävinnyt mihinkään, ja taide-elämysten tuottaminen muiden ihmisten kanssa yleisölle vain kasvoi. Yhdessä Jousia-kvartettinsa kanssa hän voitti palkintoja useissa kilpailuissa 2000-luvun puolessa välissä. Sittemmin Jousia on kasvanut kvartetista pieneksi orkesteriksi. Maalismaalle yhteissoitto onkin ollut suuri voimavara alusta saakka.

”Minulle on tärkeää tutkia sitä miltä äänet ja fraasit tuntuvat, miten ne vaikuttavat ja mitä säveltäjä on ehkä tarkoittanut. Ja mitä itse haluan tarkoittaa. Tässä työssä ei yksinkertaisesti ole parempaa tunnetta kuin oma ja muiden onnistuminen ja musiikin ajatuksen selkeys.”

Vuonna 2006 Maalismaa liittyi Helsingin kaupunginorkesteriin. Hän on myös soittanut vierailevana konserttimestarina ja äänenjohtajana Tapiola Sinfoniettassa, Avanti!-kamariorkesterissa, Turku filharmoniassa, Lapin kamariorkesterissa, Australian Chamber Orchestrassa ja BBC:n sinfoniaorkesterissa. Vuonna 2008 alkaneen toimensa Helsingin kaupunginorkesterin toisena konserttimestarina hän päätti vuonna 2016 siirtyäkseen vapaaksi taitelijaksi.

”Idealismini ei ainakaan ole hävinnyt orkesterivuosina. Olen onnellisimmillani silloin, kun on paljon touhuttavaa musiikin parissa, koska uskon siten parantavani maailmaa, ainakin musiikkimaailmaa. Herään aamuisin tekemään asioita, joiden vuoksi olen onnellinen, ja että voin löytää yleisön joukosta ihmisen, joka hymyilee musiikin vuoksi.”

Laatikon ulkopuolella Maalismaa järjestää monitaiteellisia esityksiä erilaisissa kokoonpanoissa tai ”musiikkihautomoissa”. Hän on perustanut ystäviensä kanssa sekä suolikielillä soitettavalle jousimusiikille pyhitetyn Ristiveto-festivaalin että nykymusiikin ja monitaiteellisuuden ympärillä pyörivän Härö-kollektiivin. Hän soittaa myös duona yhdessä pianisti Emil Holmströmin kanssa ja triona sellisti Markus Hohdin liittyessä seuraan. Toisinaan Maalismaan voi kuulla soittavan jopa pasuunaa ja ukulelea. Uusimmalla musiikilla on pysyvä sija Maalismaan elämässä.

”Useita kantaesityksiä soittaneena ja vuosinani Avanti!-kamariorkesterissa olen huomannut olevani musiikin eturintamassa tekemässä yhteistyötä elävien säveltäjien kanssa. Haluan olla mukana auttamassa heitä kutsumuksessaan tilaamalla uusia teoksia ja soittamalla niitä hyvin, vaikka ne vaatisivat erikoisiakin soittotapoja.”

Jaani Länsiö