Wolfgang Amadeus Mozart | Allegro klarinetille ja jousikvartetille, B-duuri KV Anh 91 (keskeneräinen, täydentänyt R.D. Levin)
Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) Allegro klarinetille ja jousikvartetille on vain osittain säilynyt, mutta ei ole tarkkaa tietoa siitä, miksi tämä teos jäi kesken. Jotkut tutkijat ovat spekuloineet, että Mozart saattoi olla tyytymätön sävellyksen lopulliseen muotoon ja päätti jättää sen sikseen. Musiikintutkija Reinhard D. Levin on täydentänyt teoksen.
Mozartin klarinettimusiikki on jäänyt erityisesti elämään mestarillisena esimerkkinä soittimen mahdollisuuksista. Klarinetti oli tuohon aikaan noussut tärkeäksi instrumentiksi, ja Mozart oli erittäin perehtynyt sen käyttöön. Tämän teoksen keskeinen osa on juuri selkeä klarinetin rooli, joka tuo esiin monipuolisen soittimen sävyt. Klarinetin ja jousikvartetin vuorovaikutus tuo klarinetin osaksi isompaa musiikillista keskustelua.
Teos alkaa energisesti ja iloisesti, sisältäen Mozartille tyypillistä melodista kekseliäisyyttä. Musiikki etenee nopeasti ja dynaamisesti, ja sointimaailma on raikas ja kirkas, kun klarinetti ja jouset luovat vuorovaikutuksessa rikkaan ja monivivahteisen kokonaisuuden. Jousikvartetti toimii tässä yhteydessä selkeänä taustana, johon klarinetti tuo omat virtuoosiset lisänsä. Teoksen rytminen ja melodinen monipuolisuus luo siihen dynaamista jännitettä. Teos on niin sanotusti ”mosaiikkiteos”, jossa osat on rakennettu toisiaan täydentäviksi, mikä luo vaivattoman ja tasapainoisen vaikutelman.
Bernhard Crusell | Kvartetto Es-duuri op.2 klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle
Crusellin klarinettikvartetoista ensimmäinen, Es-duuri op. 2 on toinen siitä teosparista, jolla Crusell astui kansainvälisen yleisön eteen. Yhdessä Crusellin klarinettikonserton Es-duuri op. 1 kanssa sen otti kustannusohjelmaansa arvostettu leipzigilainen Ambrosius Kühnel vuonna 1811. Osia siitä lienee ollut valmiina Pariisin-matkalla jo kahdeksan vuotta aiemmin. Varsinkin kvarteton ääriosat ottavat soittimen sen aikaisista mahdollisuuksista kaiken irti. Klarinetistilla on herkullinen tehtävä käynnistää ensimmäisen osan iloisesti rupatteleva Allegro hartaan jousijohdannon jälkeen. Sitä seuraavat virtuoosiset asteikko- ja murtosointukulut, joissa soittaja pääsee näyttämään parhaan osaamisensa. Toisen, Romanssi-osan lapsenkasvoinen teema kysyy klarinetistilla taitoa muotoilla siitä mielenkiintoista kuunneltavaa. Menuettiin Crusell on taitavasti punonut toisteisia rytmiaiheita laulavampiin linjoihin. Teoksen päättävä Rondo on omiaan paljastamaan klarinetistin ja jousiryhmän kyvyt pulssin ylläpitoon ja keskinäiseen reagointiin.
Janne Palkisto
Wolfgang Amadeus Mozart | Kvintetto klarinetille ja jousikvartetille A-duuri KV 581
Wolfgang Amadeus Mozartin Kvintetto KV 581 valmistui vuonna 1789. Mozart sävelsi tämän kvinteton ystävänsä, itävaltalaisen klarinetistina tunnetun Anton Stadlerin pyynnöstä ja on yksi säveltäjän kypsän kauden säihkyvimmistä kamarimusiikkiteoksista. Klarinetin ja jousikvartetin yhdistelmä luo teokselle ainutlaatuisen sointivärin, jossa klarinetti soljuu sulavasti jousien sointiin. Klarinetti ja jousikvartetti toimivat yhtä lailla itsenäisinä kuin myös toisiaan täydentävinä. Mozart hyödyntää tässä A-duurissa soivaa teoksessa klarinetin koko ilmaisurekisterin – lempeästä ja laulavasta sävystä virtuoosiseen loistoon – ja yhdistää sen saumattomasti jousikvartetin tekstuuriin.
Teoksen avausosa alkaa lempeän virtaavalla pääteemalla, jossa klarinetti ei ole vain soolosoitin, vaan sulautuu usein saumattomasti jousien joukkoon tai toimii lempeässä vuoropuhelussa niiden kanssa. Musiikki on ilmeikästä, leikkisää ja kepeää. Kvinteton toinen osa on hauraan kaunis, lähes laulunomainen hidas osa, jossa klarinetti loistaa pitkälinjaisilla, sydämellisillä melodioilla jousien pehmeän säestysmaton yllä. A-duuri vaihtuu välillä mollisävyihin, jotka tuovat osaan lempeää haikeutta.
Kolmas osa on rytmisesti selkeä mutta täynnä pieniä yllätyksiä. Erityisen kiinnostava on osan kaksi trio-jaksoa: ensimmäisessä klarinetti saa kepeän tanssillisen teeman, toisessa se hiljentyy kansanomaisempaan sävyyn, jossa kuuluu Stadlerin rakastaman kansanmusiikin vaikutus. Päätösosa on sarja muunnelmia kirkkaasta, hyväntuulisesta teemasta. Klarinetti johdattelee muunnelmat läpi monipuolisten ilmaisujen: välillä leikkisästi, toisinaan melankolisemmin. Osan viimeisessä muunnelmassa palataan jälleen alkuperäisen aiheen iloiseen sävyyn, ja teos päättyy valoisiin tunnelmiin.
Tulostettava PDF käsiohjelma: Aikamatka
