Musiikkijuhlat Uudessakaupungissa

Käsiohjelmat ovat vapaasti luettavissa alla, minkä lisäksi konsertit juonnetaan. Voit halutessasi tulostaa ohjelman itsellesi. Konserttipaikalla ei ole myynnissä paperisia käsiohjelmia. 

Musiikissa mukana:

Antonio Vivaldi | Konsertto fagotille ja orkesterille RV 472

Antonio Vivaldi (1678–1741) oli yksi varhaisbarokin merkittävimmistä konserttosäveltäjistä, ja hänen tuotantonsa fagotille on poikkeuksellisen laaja: hän sävelsi yli 30 fagottikonserttoa, enemmän kuin kenellekään toiselle yksittäiselle soittimelle viulun lisäksi.

RV 472 kuuluu Vivaldin myöhempiin konserttoihin ja tarjoaa fagotille sekä teknisiä haasteita että mahdollisuuksia ilmaisuvoimaiseen soolosoittoon. Teoksen e-molli-sävellaji antaa sille tummasävyisen ja dramaattisen luonteen, mikä sopii erinomaisesti fagotin syvään, resonanssirikkaaseen sointiin.

Fagottikonsertto RV 472 osoittaa, että Vivaldi ei pitänyt fagottia pelkästään basso- tai säestyssoittimena, vaan näki sen täysivaltaisena ja ilmaisuvoimaisena solistina.

Johann Stamitz |  Konsertto klarinetille ja orkesterille

Johann Stamitz (1717–1757) oli keskeinen hahmo Mannheimin koulukunnassa, joka vaikutti voimakkaasti orkesterisoiton ja klassisen tyylin kehittymiseen 1700-luvun puolivälissä. Stamitzin tuotanto sijoittuu myöhäisbarokin ja varhaisklassismin taitteeseen, ja hänen sävellyksissään on kuultavissa sekä galantti tyyli että uuden klassisen ilmaisun synty.

Stamitzin Konsertto klarinetille ja orkesterille on varhaisimpia tunnettuja klarinettikonserttoja ja tärkeä osa soittimen varhaista konserttokirjallisuutta. Klarinetti oli tuohon aikaan vielä suhteellisen uusi soitin orkesterissa, ja Stamitz hyödynsi sen mahdollisuuksia hienostuneesti. Teoksessa kuullaan klarinetin lämmin, laulava sointi sekä sen ketterä liikkuvuus, jotka olivat tuohon aikaan soittimen tarjoamia uusia ja viehättäviä ominaisuuksia orkesterimusiikissa.

Johann Sebastian Bach | Konsertto oboe d´ amorelle ja orkesterille BWV 1055

Oboe d’amore — ”rakkauden oboe” — on hieman alemmalle äänialalle viritetty oboen variantti, jonka lämmin ja pehmeä sointi sopii erinomaisesti Bachin laulavaan ja koristeelliseen konserttotyyliin. Teos edustaa myöhäisbarokin konserttoa parhaimmillaan: solistin ja orkesterin vuoropuhelu on rikasta, melodinen materiaali runsasta ja harmoninen kehittely taiturimaista. Vaikka teos on osittain rekonstruktio, sen musiikillinen sisältö on kiistatta Bachin ominta tyyliä, täynnä tasapainoa, kauneutta ja mestarillista kontrapunktia. Konsertto oboe d’amorelle tarjoaa sekä soittajille että kuulijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia tästä harvinaisemman oboemuunnelman rikkaasta soinnista Bachin sävelkielen kautta.

Bernhard Crusell arr. Harri Ahmas | Sarja oopperasta Pieni Orjatar puhallinoktetille ja kontrabassolle

Bernhard Crusellin ainoaksi yritykseksi oopperasäveltäjänä jäi
kolminäytöksinen teos Pieni Orjatar. Sen kantaesitys oli v. 1824
Tukholmassa. Libreton oopperaan teki ranskalainen Guibert Pixerecour
Tuhannen ja yhden yön-tarinan Ali Baba ja 40 rosvoa pohjalta. Ooppera
on sävelletty solisteille, kuorolle ja orkesterille.

Tätä teosta pidetään ensimmäisenä suomalaisena oopperana. Crusell
tosin kirjoitti partituurin ensilehdelle ’Romantisches Schauspiel in drey
Acten mit Musik’ -kolminäytöksinen romanttinen musiikkinäytelmä.
Ooppera sisältää solistinumeroita, kuorokohtauksia, orkesterivälisoittoja,
melodraamaa, puhetta ja pantomiimia.

Nyt kuultavassa sarjassa on mukana seitsemän numeroa oopperasta:
1. Alkusoitto, 2. Zetulben ja Sadin aaria, 3. Romanssi,
4. Marssi(orkesterivälisoitto), 5. Nurmahalin aaria, 6. Alin resitatiivi sekä
solisti- ja kuorokohtaus ja 7. Marssi (kolmannen näytöksen alkusoitto).

Sovitus puupuhallinoktetille ja kontrabassolle on Uudenkaupungin
Crusell-viikkojen tilaus. Ensiesitys tapahtui festivaalilla elokuussa 2004
Crusellin aikaisilla periodisoittimilla.

Harri Ahmas

Georg Philipp Telemann | Konsertto huilulle ja orkesterille TWV51:G2

Georg Philipp Telemann (1681–1767) oli yksi barokin tuotteliaimmista ja monipuolisimmista säveltäjistä. Hänen valtava sävellystuotantonsa kattaa lähes kaikki aikakauden musiikkilajit ja -muodot. Huilukonsertto G-duuri TWV 51:G2 on yksi hänen tunnetuimmista ja rakastetuimmista konserttoistaan huilulle.

Tämä konsertto edustaa Telemannin tyyliä parhaimmillaan: se yhdistää barokin tyylipiirteitä galantin tyylin varhaiseen eleganssiin. Teoksessa on selkeä, tasapainoinen rakenne ja runsaasti melodista kauneutta. Solistinen huilu on vahvasti esillä, ja Telemann hyödyntää sen laulavaa, koristeellista sointia hienostuneesti. TWV 51:G2 on säilynyt yhtenä huilistien suosikkikonsertoista paitsi sen soinnillisen kauneuden, myös sen teknisesti sopivan haastavuuden ansiosta.

Tulostettava PDF käsiohjelma: Crusell 250 Juhlakonsertti