Tomi Räisänen | Séance (2025)
Séance on spiritistinen istunto, jossa meedio yrittää vastaanottaa viestejä tuonpuoleisesta. Henkien manaamisen historia on pitkä ja nekromantia oli suosittua myöhäiskeskiajalle asti, mutta valistuksen aikana usko kuolleiden kutsumiseen alkoi hiipua. Nykyaikaiset séance-istunnot alkoivat kuitenkin uudelleen kukoistaa Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälin tienoilla jatkuen nykypäiviin asti.
Varhaisissa istunnoissa käytettiin usein koputustekniikkaa (spirit rapping) kuolleiden kanssa kommunikoimiseen. Näiden istuntojen aikana meedio pyysi henkiä vastaamaan niille esitettyihin kysymyksiin koputuksin. Tämä teos alkaa vastaavilla koputtelu- ja napsutteluäänillä. Tämän jälkeen solisti esittää instrumentaalisia loitsuja, jotka ovat saaneet inspiraationsa klassisista taikasanoista, kuten ”hokkus pokkus”, ”akrabadabra” ja ”simsalabim”. Toisinaan solisti onnistuu kutsumaan henkiä, jolloin voimme kuulla (ja jopa nähdä) niiden ”puhuvan”; tässä tapauksessa fagotin multifonien avulla. Meedio-solistin esittämien loitsujen on täytynyt olla todella voimakkaita, sillä lopussa kuullaan varsinaisen aaveiden bakkanaali.
Séance on Mikko-Pekka Svalan tilausteos, jonka sävellystyötä on tuettu Teoston varoin.
Bernhard Crusell | Huilukvartetto D-duuri op. 8
Bernhard Crusellin (1775–1838) Huilukvartetto D-duuri op. 8 edustaa klassismin loppukauden eleganttia tyyliä. Teos on sävelletty huilulle, viululle, alttoviululle ja sellolle, ja se on yksi harvoista Crusellin kamarimusiikkiteoksista, joissa huilu on pääroolissa. Vaikka Crusell tunnetaan parhaiten klarinetistina ja klarinettimusiikin säveltäjänä, tämä huilukvartetto osoittaa hänen monipuolisuuttaan ja herkkää tyylitajuaan myös muiden puupuhallinten parissa.
Eloisassa avauksessa huilulla on johtava mutta hienovaraisesti kudottu rooli ja musiikki etenee vuoropuhelussa jousien kanssa. Hidas osa tuo syvyyttä kokonaisuuteen. Huilun laulava melodia liitää jousien lempeän säestyksen yllä, luoden hetkittäin lähes romanttista tunnelmaa. Kolmas osa on klassiseen tyyliin tanssillinen, huilun ja viulun leikittelevä vuoropuhelu. Keveä ja energinen päätösosa jättää D-duurillaan kuulijan valoisiin tunnelmiin.
Lauri Porra | Jóvenes Héroes Eb-klarinetille ja elektroniikalle
Jóvenes Héroes on kolmiosainen teos Eb-klarinetille ja elektroniikalle. Se on osa suurempaa kokonaisuutta jonka inspiraationa toimii nuoruus, erityisesti tapa millä ihminen nuorena kokee asioita. Tunnekuohut ovat voimakkaita, suodattamattomia ja suoraviivaisia, koko maailma voi järkkyä tai räjähtää loistoon hetkessä. Säveltäjänä huomaan hakevani usein yhteyttä nuoruuteni tunnekokemuksiin kun haen referenssiä syvistä kokemuksista, nuoruuden muistojen rehellisyys, välittömyys ja naiivius usein lävistää aikuisen itseni maltilliset ja yliharkitut suunnitelmani.
Teoksen ensimmäiset kaksi osaa toteutetaan loopperin kanssa, tarkoittaen että ensin muusikko soittaa taustan äänittäen soittoansa samalla ja sen jälkeen laittaa sen toistolle ja soittaa lisää materiaalia äänitetyn päälle, näin voimme kuulla Fàtiman soittoa kolmiäänisenä. Viimeinen osa Extática soitetaan taustanauhan päälle siten että Fàtima soittaa korvaansa kuuluvaa metronomitaustaa vasten ja kuvitteellinen orkesteri liittyy soittoon mukaan. Tämän lisäksi klarinettia on efektoitu läpi teoksen erillaisilla tila ja viive-efekteillä.
Teoksen nimi juontaa juurensa ja on inspiroitunut valokuvaaja Jouko Lehtolan kuvasarjasta Young Heroes.
Bernhard Crusell sov. Otto Virtanen | Kvartetto nro. 2 op. 4 fagotille, viululle, alttoviululle ja sellolle c-molli
Janne Palkisto on kirjoittanut teoksen alkuperäisestä klarinetille tehdystä versiosta: ”Klarinettikvartetto nro 2 c-molli op. 4 ilmestyi Kühnelin kustannustoiminnan jatkajalta Carl Friedrich Petersiltä (nykyinen Edition Peters) vuonna 1817 ja täyttää mittansa kahta muuta klarinettikvartettoa pienimuotoisemmalla kehittelyllä ja ilmaisuasteikolla. Melodiikassa voi kuulla kansansävelmien vaikutusta, mitä valittu mollisävellaji korostaa. Toinen osa, Pastoraali on mielestäni kvartettojen hitaista osista onnistunein. Siinä herkkä melodiataju yhdistyy soittimen mahdollisuuksien tuntemukseen ja klarinetisti pääsee esittelemään legatonsa sujuvuutta kaikkein hiljaisimmassa dynamiikassa. Menuetin trio-osa erottuu klarinetistin ja viulistin ilmeikkään dueton ansiosta. Musiikkikirjoittaja Heikki Klemetin sanoin ”ihmeellisen vienolauluinen” c-molli-kvartetto päättyy Rondoon, jonka repetitiokuviot kysyvät klarinetistilta kylmähermoisuutta.”
Illan konsertissa kuullaan Otto Virtasen sovitus teoksesta fagotille, viululle, alttoviululle ja sellolle.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Jaime Belmonte | Ráidu
Ráidu on saamelaismuusikko ja luohti-taiteilija Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin ja espanjansuomalaisen säveltäjän Jaime Belmonten yhdessä luoma teos joikaajalle ja seitsemälle soittimelle. Joiku eli pohjoissaameksi luohti on pohjoissaamenkielisen kansan kommunikatiivinen laulumusiikkityyli. Sitä kuvataan usein puhutun kielen jatkeeksi. Luohtiperinne on olennainen osa pohjoissaamelaista kulttuuriperintöä, joka välittyy edelleen suullisena perinteenä pohjoissaamenkielisissä saamelaisyhteisöissä. Luohti on ainutlaatuinen laulun muoto, joka ikäänkuin luo kuvia äänen avulla.
Ráidu kuvaa järkyttävää historiaa siitä, miten saamelaisten ihmisjäännöksiä vietiin heidän hautausmailtaan 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Jäännökset varastettiin eri puolilta Saamenmaata rotututkimuksen nimissä ja niitä on säilytetty ja asetettu näytteille museoihin ja yliopistoihin. Vaikka osa jäännöksistä on haudattu uudelleen, palautusprosessi on edelleen kesken.
Alun perin tämän projektin tarkoituksena oli sisällyttää luohti länsimaisen kamarikokoonpanon solistiksi. Luohtin rajoittaminen länsimaisiin klassisiin rakenteisiin olisi kuitenkin rajoittanut sen ilmaisumahdollisuuksia. Sen sijaan syntyi uusi musiikillinen kieli, joka kunnioittaa luohdin perinteistä luonnetta ja sisältää samalla nykyaikaisia sävellystekniikoita. Tämä prosessi edistää musiikin luomisen dekolonisaatiota kumoamalla perinteisiä valtarakenteita ja taivuttamalla länsimaisia musiikin tekemisen normeja luodakseen ympäristön, jossa luohti voi olla vapaasti olemassa ja jossa se voi toteuttaa täyden ilmaisupotentiaalinsa.
Luohtin luomiseksi joikaajalla on yleensä selkeä yhteys ja mielikuva siitä, mitä hän haluaa välittää. Ráidussa muotokuvan keskeinen elementti syntyi ystävän Anna Näkkäläjärvi-Länsmanille kertoman anekdootin pohjalta, jonka ystävän isä puolestaan kertoi: Saamelaishaudoilta varastettuja ihmisjäännöksiä kuljettava porokaravaani joutuu tuuli- ja lumimyrskyyn, ikään kuin saamelaisten esi-isien henget vastustaisivat näin kauheaa tekoa.
Jaime Belmonte (käännös ja muokkaus Paula Mäkinen)
Lue lisää (read more in English)
Tulostettava PDF käsiohjelma: Ajassa
