Bernhard Crusell | Marssi nro 9
Marssi nro 9 kuuluu Bernhard Crusellin (1775–1838) säveltämän marssimusiikin joukkoon heijastaen hänen uraansa sekä muusikkona että sotilassoittokunnan kapellimestarina. Crusell sävelsi useita marsseja seremoniallisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin, joissa yhdistyivät ajan henki, muodollinen arvokkuus ja selkeä rytminen ilmaisu. Crusellin marssit, mukaan lukien Marssi nro 9, eivät ole pelkästään funktionaalista käyttöönsä sävellettyä musiikkia, vaan niissä on nähtävissä hänen taiteelliset pyrkimyksensä ja tyylitaju. Marssi nro 9 kuullaan vuosittain Linnan juhlissa.
Bernhard Crusell | Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar
Bernhard Henrik Crusellin (1775–1838) alkusoitto oopperasta Pikku orjatar (Den lilla slavinnan) on säveltäjänsä harvalukuiseen näyttämömusiikkiin kuuluva teos ja merkittävä esimerkki varhaisesta pohjoismaisesta oopperakirjallisuudesta. Alkusoitto toimii johdantona koko oopperalle ja on itsenäisenäkin konserttiteoksena vaikuttava. Se on sävelletty klassisessa muotorakenteessa, ja siinä kuuluu selvästi wieniläisklassismin vaikutus – erityisesti Mozartin ja Haydnin perintö – mutta mukana on myös Crusellille ominaista melodista herkkyyttä ja orkesterivärien hallintaa.
Alkusoitto alkaa juhlavan arvokkaalla tai jopa salaperäisellä johdannolla, josta siirrytään kepeämpään ja eloisampaan pääosioon. Musiikki on täynnä oopperallista draaman tuntua. Teoksen tunnelma on kevyt ja leikittelevä, mikä sopii hyvin koomisen oopperan hengelle, mutta samalla se sisältää hienovaraisia sävyjä ja taidokasta instrumentaatiota.
Bernhard Crusell | Sinfonia Concertante in Bb op.3 (1808) klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja orkesterille
Bernhard Henrik Crusellin (1775–1838) Sinfonia Concertante B-duuri op. 3 vuodelta 1808 on säveltäjän varhaisimpia orkesteriteoksia ja samalla ainutlaatuinen osa hänen tuotantoaan: teos on sävelletty kolmelle puhaltimelle, klarinetille, fagotille ja käyrätorvelle, jotka toimivat solistisessa roolissa orkesterin säestyksellä. Tämä konserttojen ja sinfonian välimuoto, niin sanottu sinfonia concertante, oli suosittu erityisesti 1700-luvun lopulla, ja Crusell jatkaa tässä teoksessa tyylilajin perinteitä yhdistäen klassisen rakenteen monipuoliseen soitinnukseen ja eleganttiin melodisuuteen.
Ensimmäinen osa käynnistyy eloisalla ja tasapainoisella teemalla, jossa solistit vuorottelevat ja keskustelevat keskenään sekä orkesterin kanssa. Crusellin oma tausta virtuoosiklarinetistina kuuluu erityisesti klarinettiosuudessa, mutta myös fagotti ja käyrätorvi saavat tilaa loistaa – kukin omalla sointivärillään.
Toinen osa tarjoaa lyyrisen ja hieman melankolisen vastakohdan avausosan kirkkaudelle. Tässä osassa Crusell osoittaa hienoa melodista vaistoaan ja osaamistaan soolosoittimien karakterin esiin tuomisessa. Puupuhaltimien sävyt sulautuvat kauniisti orkesteritekstuurin kanssa, ja vuoropuhelu on herkkää ja tasapainoista.
Teos huipentuu iloiseen ja tanssilliseen osaan, jossa solistit saavat jälleen tilaisuuden esitellä ketteryyttään ja ilmaisuvoimaansa. Rondon pääteema on viehättävä ja helposti lähestyttävä, ja variaatioiden kautta osa tuo päätökseen teoksen keveällä ja virtuoosisella otteella.
Toivo Kuula | Nuijamiesten marssi
Toivo Kuulan (1883–1918) Nuijamiesten marssi pohjautuu 1500-luvun lopun Nuijasodan historiallisiin tapahtumiin. Teos on sävelletty 1910-luvulla, aikana jolloin suomalaisessa musiikissa korostui kansallishenkisyys ja kiinnostus historian suurhahmoihin ja -hetkiin. Marssi on kunnianosoitus talonpoikaiskapinan miehille – nuijamiehille – jotka nousivat asein vastustamaan aateliston ja kuninkaan sortoa. Ylväs ja uhmakas sävellys on täynnä symboliikkaa. Kuula käyttää marssimuotoa ilmaistakseen kansan yhteistä tahtoa, mutta antaa sävelkielelle myös traagisia ja kohtalokkaita sävyjä. Teoksen rytminen jäntevyys, tummasävyinen orkestrointi ja dramaattiset huipennukset rakentavat voimakkaan tunnelman. Nuijamiesten marssi on osa Toivo Kuulan laajempaa pyrkimystä luoda suomalaista taidemusiikkia, joka pohjautuu omaleimaiseen kansalliseen identiteettiin. Teos toimii paitsi historiallisena muotokuvana myös yleispätevänä kunnianosoituksena sorron vastustajille ja kansan voimalle.
Bernhard Crusell | Fantasia Ruotsalaisista Kansansävelmistä (1835/6)
Bernhard Henrik Crusellin (1775–1838) myöhäisteos Fantasia ruotsalaisista kansansävelmistä on kiehtova yhdistelmä kansanmusiikkia ja taidemusiikin muotoja. Teos rakentuu neljästä jaksosta, jotka kehittelevät ruotsalaisia kansansävelmiä taidemusiikillisessa kontekstissa. Avauksen juhlava ja ylväs luonne luo pohjan koko teokselle. Hitaasti rakentuva, arvokas tunnelma esittelee näyttävästi orkesterin ja solistin dialogin. Toisen osan sävelmä, peräisin Jämtlandin alueelta, soi pehmeän lyyrisenä ja nostalgisena. Crusell antaa kansanlaulun yksinkertaiselle melodialle tilaa hengittää, samalla kehittäen sitä hienovaraisesti orkesterin sävyillä ja koristelulla.
Stjernsången (Tähtilaulu) sisältää hengellisiä ja yleviä sävyjä, joissa solistinen soitto kohoaa lähes hymnimäiseksi puheeksi. Crusell liittää kansansävelmiin syvyyttä ja painokkuutta. Päätösosa on eloisa ja tanssillinen – kansanomaisuudessaan suorastaan riehakas. Polska tarjoaa selvästi virtuoottisimman osuuden teoksessa, ja sen rytminen eloisuus tuo teoksen huipennukseen juhlavasti ja eloisasti. Crusell yhdistää tässä osassa kansantanssin ilon ja solistin teknisen osaamisen.
Jean Sibelius| Jääkärimarssi
Jean Sibeliuksen Jääkärien marssi (Jägarmarschen) on yksi Suomen musiikinhistorian voimakkaimmista ja symbolisesti latautuneimmista teoksista. Sävelletty vuonna 1917, keskellä Suomen itsenäistymiskamppailua ja poliittista kuohuntaa, marssi perustuu Saksassa jääkärikoulutuksessa olleen Heikki Nurmion kirjoittamaan isänmaalliseen runoon. Teos on sävelletty alun perin mieskuorolle ja pianolle, ja Sibelius orkestroi sen myöhemmin sotilassoittokunnalle. Marssista muodostui nopeasti symboli vapauden puolesta taisteleville jääkäreille ja koko itsenäistyvälle Suomelle.
Sibeliuksen sävellys on jylhä, määrätietoinen ja samalla melodisesti mieleenpainuva. Sävelkieli on ytimekästä, ja teoksen rytminen energia yhdistyy tekstin vahvaan sanomaan. Nurmion runo kuvaa jääkäreiden kovaa kohtaloa, uskollisuutta isänmaalle ja peräänantamatonta taistelutahtoa. Sibelius pukee tämän sanoman säveliksi, jotka hehkuvat voimaa, ylpeyttä ja vakavuutta. Marssi on säilynyt keskeisenä osana Suomen puolustusvoimien seremoniallista musiikkia ja se esitetään usein valtiollisissa ja juhlavissa tilaisuuksissa.
Tulostettava PDF käsiohjelma: Marssin Tahdissa
