Georg Joseph (Abbé) Vogler | Huilukvartetto B-duuri DTB XV/1.14 s
Georg Joseph Vogler (1749–1814), joka tunnetaan myös nimellä Abbé Vogler, oli saksalainen säveltäjä, urkuri, teoreetikko ja musiikkipedagogi, joka vaikutti voimakkaasti 1700- ja 1800-lukujen vaihteen musiikilliseen ajatteluun. Vaikka hänet muistetaan etenkin urkujen rakentamisen uudistajana ja vaikutusvaltaisena opettajana, hänen oma sävellystuotantonsa sisältää myös runsaasti kamarimusiikkia.
Huilukvartetto B-duuri, DTB XV/1.14 s edustaa kevyttä, seurustelumusiikiksi tarkoitettua tyyliä, jossa korostuvat selkeä muotorakenne, tasapainoisuus ja kauneus. Teoksessa huilu toimii sointia hallitsevana, laulavana elementtinä, mutta jousisoittimilla on myös aktiivinen rooli dialogin rakentamisessa.
Kvarteton osat vaihtelevat tempoiltaan ja luonteeltaan. Huilun ilmavat melodiat ja kepeät juoksutukset yhdistyvät jousien rytmiseen tukeen ja harmoniseen kehykseen. Musiikki on selkeästi galanttia tyyliltään – koristeellista, mutta hillittyä, ja se tavoittelee ennen kaikkea miellyttävää ja helposti lähestyttävää sointia. Teos tarjoaa huilistille hienon tilaisuuden esitellä soiton keveyttä, musikaalisuutta ja sävykkyyttä.
Carl Philipp Emanuel Bach | Duo kahdelle klarinetille
Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788), Johann Sebastian Bachin toiseksi vanhin poika, oli yksi keskeisimmistä siirtymäkauden säveltäjistä barokin ja klassismin välillä. Hänen musiikkinsa edustaa niin sanottua empfindsamer Stil – herkkää ja tunteikasta tyyliä, joka korosti ilmaisua, yllätyksellisyyttä ja sisäistä draamaa. C-duurissa sävelletty Duo kahdelle klarinetille, Wq 142, on oivallinen esimerkki tästä lähestymistavasta, vaikka alkuperäiset soitinvalinnat ovat todennäköisesti olleet toiset (esimerkiksi kaksi huilua). Klarinettiversio tuo teokseen uudenlaista syvyyttä ja lämpöä. Vaikka duo on pienimuotoinen, se tarjoaa runsaasti musiikillista sisältöä: vuorottelua, ilmeikkyyttä, eloisuutta ja hienovaraista huumoria.
Carl Philipp Emanuel Bach | Sonaatti oboelle ja continuolle g-molli, Wq 135 (H.549)
Carl Philipp Emanuel Bachin (1714–1788) Sonaatti oboelle ja continuolle g-molli, Wq 135 (H.549) on hieno esimerkki säveltäjän myöhäistuotannon kamarimusiikista, joka edustaa siirtymävaihetta barokista kohti varhaisklassismia. Teos on sävelletty 1700-luvun lopulla, aikana jolloin Bach toimi Berliinissä Fredrik Suuren hovimuusikkona ja myöhemmin Hampurissa musiikkijohtajana.
Sonaatti on sävelletty oboelle ja basso continuolle, mikä antaa sille klassisen barokin kamarimusiikin asetelman. Kuitenkin teoksen ilmaisuvoima, dramaattiset kontrastit ja retorinen ilmaisu heijastavat selvästi ”herkän tyylin” vaikutusta, joka oli erityisesti C.P.E. Bachin tavaramerkki. Tämä tyyli pyrki ilmaisemaan tunteita ja sisäistä draamaa hienovaraisilla nyansseilla, odottamattomilla harmonisilla käänteillä ja rytmisellä vapaudella.
François-Joseph Gossec | Huilukvartetto nr. 5
François-Joseph Gossec (1734–1829) oli belgialaissyntyinen säveltäjä, joka vaikutti merkittävästi 1700-luvun lopun ranskalaiseen musiikkielämään. Hän toimi Pariisissa monissa keskeisissä musiikillisissa tehtävissä ja oli tärkeä hahmo sekä valistusajan että vallankumouksen aikakauden kulttuurissa. Vaikka Gossec tunnetaan erityisesti suurellisista kuoro- ja orkesteriteoksistaan, hänen kamarimusiikkinsa on myös merkittävä osa hänen tuotantoaan.
Huilukvartetto nro 5 kuuluu Gossecin kuuden huilukvarteton sarjaan.Teos on kirjoitettu kokoonpanolle huilu, viulu, alttoviulu ja sello – klassinen kamarimusiikkikokoonpano, jossa huilulla on usein solistinen rooli. Gossecin huilukvartetot, mukaan lukien nro 5, heijastavat klassismin esteettisiä ihanteita: selkeää muotoa, tasapainoa ja melodista kauneutta.
Bernhard Crusell | Divertimento op.9 oboelle ja jousikvartetille
Divertimento op. 9 oboelle ja jousikvartetille on hieno esimerkki Bernhard Crusellin kamarimusiikillisesta taidokkuudesta. Teos yhdistää klassismin selkeät rakenteet ja elegantin sointimaailman oboen ilmaisuvoimaan. Vaikka nimike Divertimento viittaa usein kevyeen ja viihdyttävään sävellykseen, tässä tapauksessa kyseessä on taiteellisesti kunnianhimoinen ja tasapainoinen teos.
Oboella on teoksessa keskeinen, lähes solistinen rooli: se kuljettaa melodista materiaalia, esittelee virtuoosisia juoksutuksia ja esittää laulavia, tunteikkaita jaksoja. Jousikvartetti puolestaan tarjoaa monipuolisen taustan ja rikastuttaa tekstuuria vuoropuheluillaan sekä harmonisella tuella. Crusell hallitsee taitavasti soittimien yhteissoinnin ja osaa antaa jokaiselle instrumentille oman tehtävänsä musiikillisessa kokonaisuudessa.
Divertimento op. 9 sisältää tyypillisesti useita keveästi virtaavia osia, joiden tunnelmat vaihtelevat iloisesta ja leikittelevästä syvällisempään ja laulavampaan ilmaisuun. Musiikki on selkeää, klassisen tasapainoista mutta hetkittäin romanttisesti värittynyttä – etenkin oboen ilmeikkäissä melodialinjoissa.
Peter von Winter | Oktetto viululle, alttoviululle, huilulle, klarinetille, fagotille, kahdelle käyrätorvelle sekä kontrabassolle
Saksalainen säveltäjä Peter von Winter (1754–1825) oli monipuolinen ja tuottelias muusikko, joka toimi muun muassa Münchenin hovikapellimestarina ja kirjoitti yli 30 oopperaa sekä runsaasti kirkko- ja kamarimusiikkia.
Oktetto vuodelta 1813 on hieno esimerkki Winterin kamarimusiikillisesta ilmaisusta. Teoksen poikkeuksellisen laaja ja värikäs kokoonpano – yhdistäen puhallin- ja jousisoittimet – luo ainutlaatuisen, sinfonisen sointimaailman kamarimusiikin kehyksissä. Tällainen sekakokoonpano oli harvinainen, mutta juuri sen ansiosta teos erottuu edukseen aikakautensa kamarimusiikkirepertuaarissa.
Teos rakentuu klassiselle moniosaiselle muodolle, jossa eri soitinryhmät käyvät jatkuvaa vuoropuhelua. Huilu ja klarinetti tuovat teokseen keveyttä ja lyyrisyyttä, kun taas käyrätorvet ja kontrabasso lisäävät syvyyttä ja tukevuutta. Jousisoittimet liittävät kokonaisuuden yhteen, tarjoten sekä melodista että harmonista kehystä puhaltimien rinnalle.
Oktetto on musiikillisesti rikas ja tasapainoinen kokonaisuus, joka yhdistelee klassismin selkeyttä ja rakenteellista kurinalaisuutta varhaisromantiikan tunnelmallisuuteen ja ilmeikkyyteen. Sävelkieli on miellyttävää, toisinaan leikittelevää ja toisinaan yllättävän dramaattista, mutta hienostunutta.
Tulostettava PDF käsiohjelma: Palapeli
Liput: 35 € 
